Huomenta tästä kauniista maailmasta

Odottelen tässä iltaa. Tai voiko klo 17 sanoa illaksi? Kuitenki sillon minä lähen pulkkamäkeen yksin tai kavereitten kanssa. No joo en oo yksin menossa :D Mietin tässä uskallanko laittaa kavereille viestiä että onko ne tulossa. En kyllä tiedä miksi mietin "uskallanko" eihän siinä ole mitään pelottavaa laittaa kaverille viestiä... -.-


Katson ulos ikkunasta. Näen paljon lunta ja paljaita lehtipuita, joiden oksilla on kuuraa. Kauempana nainen taluttaa koiraansa ja auto huristelee heidän ohitse. Talojen katoilla oleva lumi on valunut kattojen reunojen yli mutta pysyttelee vielä sitkeästi katoilla putoamatta. Talojen räystäillä komeilee kimaltelevat jääpuikot, ja läheisen talon savupiipusta tulee tasaisesti savua, joka hiljalleen haihtuu yläilmoihin jättäen jälkeensä savun paksun ja tarttuvan hajun. Ikkunan alla näkyy pieniä jälkiä, jotka kiipeävät terassillemme ja katoavat jäiseen laudoitukseen, jonka päältä tuuli on pyyhkinyt lumen.

Tällainen on näkymä talomme eräästä ikkunasta. Plääh, olisikin tai no voihan se ollakin mutta en ole koskaan pukenut tuota maisemaa niin kauniisiin sanoihin ja muotoillut satukirjamaisiin lauseisiin, jotka antavat siitä ihan eri vaikutuksen. Keväällä tämä maisema on ihan erilainen, ehkä kauniimpi kuin nyt, ja kesällä sen peittää vihreä nurmi ja puiden ja pensaiden lehdet. Minä en henkilökohtaisesti pidä syksystä. Tulee kylmä ja taivas on harmaa, sataa vettä ja kaikkialla on märkää ja mutaista. Tai no, pidän siitä kun ajamme tasaista vauhtia autolla, ja ympärillämme on pelkkiä keltaisen kirjavia puita, joista silloin tällöin tipahtaa lehtiä. Onhan se kaunisnäky sekin, mutta muuta ei sitten syksyssä olekaan.

Elämässä menee niin monta asiaa väärin. Jotain ei osata arvostaa ja kun sen arvostamiseen ei ole enää mahdollisuutta niin sitten kaduttaa ja mietitään mitä olisi voinut tai pitänyt tehdä toisin. Ja miksi monessa maassa on näitä sairaalloisenlihavia ihmisiä, kun jossain maassa on niitä, jotka eivät saa puhdasta vettä ja näkevät nälkää ja joutuvat sietämään sairauksia, joita ei pystytä syystä tai toisesta hoitamaan. Minusta se on niin väärin.
Arvostetaan asioita enemmän ja autetaan läheisiämme ja niitäkin, jotka eivät meille niin läheisiä ole. Kyllä tästä maailmasta vielä joskus hyvä tulee. Toivon ainakin niin..