Ihan näin aluksi aattelin sanoa ehkä kliseimmän lausahuksen ikinä ja jota hoen sillon tällön itelleni;
kyllä se siitä.
Asia/ajatus, joka menee helposti hukkaan.
Voi kyllä, tämän kanssa, oli asianyhteys mikä tahansa, on tullut painittua.
Aiemmassa kirjoituksessa puhuin tästä stressipanikoitumisesta kouluhommien suhteen ja tajusin tänään (wou, taijan tosiaan olla blondi ku en aiemmin tajunnu), että se on ihan vaa motivaation puutetta.
Kun ei ole motivaatiota tehdä niitä tehtäviä ajallaan ja deadlinet hujahtaa ohi, arvosana laskee.
Ja mun kohdalla epäonnistumiset on vaikuttanu laskevasti motivaatioon.
Olen ihan jumissa rinkulassa, missä vaan kierrän kehää ja käyn läpi samat asiat.
Nyt toisaalta, vaikka motivaatiota tuskin on hirveesti enempää kun ennenkään, niin jaksan silti panostaa vähän enmmän kuin ennen.
Tai ainakin näin uuden jakson ekan päivän jälkeen musta tuntuu siltä, että nyt uuteen nousuun.
Tossa pari päivää ennen opon kanssa jutustelua jatko-opinnoista, sain idean että mitä voisin tehdä tulevaisuudessa ja mitä alaa pitäis lähteä lukion jälkeen opiskelemaan.
Nyt kun idea on heitetty ilmoille se tuntuu paljon todellisemmalta ja katsottiin opon kanssa kurssivalinnat kuntoon ja käytiin arvosanoja vähän läpi niin motivaatiota tuntui oikein pursuavan jostain.
Missähän se on tähän asti ollut?
Kävi tosiaan ilmi, että mikäli korkeakouluun tai yliopistoon haen, pitäis mun keskiarvon pysyä suunnilleen samana kuin nyt (muistaakseni jtn 8.4).
Pakko vissii vaan jaksaa panostaa, jos haluaa unelmaduuniin.
Niin ja piti vielä mainita, että onnistumiset on myös ollu plussaa.
Pidän seinällä yhtä vanhaa äikän esitelmän arvostelua, jossa loistaa numero 10-
Joka kerta kun meen pöydän ääreen, nään sen ja se muistuttaa siitä että YES I CAN
Kokeet on menny myös ihan hyvin, ainakin niissä aineissa mistä oon tykänny ja mitkä tuntu siltä että ne suju ihan hienosti.
Näillä näkymin matikasta ja mantsasta ois tulossa ysit tokariin.
Tällaset jutut piristää, varsinkin kun mantsa on yksi aika merkittävä aine mun tulevaisuuteen nähden ja matikka tietysti, sitähän arvostetaan vähä joka alalla.
 |
| Ihana mies xo |
Ja nyt kun mun koulumenestys on ihan hyvällä mallillaan siihen nähen mitä se oli vaikka pari jaksoa sitten, niin pitäs löytää into urheiluun takas.
Talvella tuli reenailtua kera kahvakuulan noin kolme kertaa viikossa, sitten kevätväsy iski ja flunssa, eikä tullu tehtyä mitään melkein kuuteen viikkoon.
En kyllä tiiä onko täällä asuntolassa hometta, vai miksi tuntuu että nenä vuotaa koko ajan ja vähän on limaa kurkussa.
Oonko vaan joku ikinuhanenä :(
Mutta niin, oon koittanu muistella, että miksi ylipäätään alotin reenailun.
Syy on mutta motivaatio uupuu aika tiuhaan.
Oon niitä ihmisiä jotka keksii jotain, että onpa kivaa ja teen sitä vähän aikaa ja sitten loppuukin kiinnostus tai aika tai raha ja mitä näitä nyt on.
Näin kävi esim pianon soiton ja ratsastuksen kanssa.
Jaksoin monta vuotta ja sitten en enää jaksanutkaan, ja nyt harmittaa.
Kummastakin loppujen lopuksi tykkäsin ja vähän pelottaa että käykö tässä samoin.
Juu onhan mulla tuo doge mitä lenkittelen ja se saa kyllä nostamaan pyllyn sängystä, mutta mä haluaisin urheilulta vähän enemmän kuin lenkin ja koiralle hyvän mielen.
Haluaisin vähän paremman peruskunnon ja jossain vaiheessa työstää hommaa eteenpäin niin, että saisin lihasta näkyviin.
Se ei vaan tapahu mun taktiikalla, että tehdään nyt pari viikkoa säännöllisesti ja sitten useempi viikko kattellaan telkkarista ruoka- ja remonttiohjelmia kun eihän sieltä muutakaan tule.
Mitään yhtäkkistä ultimatehealthylife-elämänmuutosta mun kohalla on turha yrittää, ja pitemmän päälle ne tuskin toimii kovinkaan monen kohdalla.
En oo vaan vissiin löytäny sitä kultaista keskitietä mun "urheilijanuralla".
Parasta ois kun saisin vaan tehdä kotona omassa rauhassa mun urheilut.
En tykkää kun muut katsoo ja arvostelee, jos ei ääneen niin mielessään
Enkä mä nyt voi oikeesti olla varma, että kaikki arvostelee ja kyttää mitä muut tekee, mutta mulla on vaan semmonen fiilis että kyllä, kaikki tuijottaa just mua ja nauraa kun teen olemattomilla painoilla ja väärällä tekniikalla.
Sitte onkin mun kuva jossain iltalehessä että terve.
Okei vähän överi mutta tommosia mörköjä mun mieli maalailee.
Ja ihan vaan että itseäni, ja toivottavasti muitakin saisin tässä tsempattua, laittelen muutamia itelleni kolahtaneita motivaattorikuvia, kouluun ja urheiluun ja elämään yleensä liittyen !
 |
| öäh toinen ihana mies xoo |
 |
| Tää oli ehkä paras ikinä! Pitää muistaa tää ja jättää herkut hupille |
Ihanata, heti tuli parempi mieli kun kirjotti tämän.
Nyt vois mennä nukkumaan zzzz
