Rakastan..

Minulla on hyvä olo. Olen tyytyväinen siihen mitä sain tänään aikaan ja siihenkin mitä en saanut aikaan. Koulussa meni hyvin ja sää on mitä ihanin, vaikkakin suorastaan jäätävä pakkassää, mistäen niin paljon pidä, mutta sei paljoa haittaa kun näkymät on niin kauniita ja valoisaa on viiteen asti. Tai no oikeastaan en pidä yhtään jos pakkanen nousee -30 asteeseen. HYI  -25 astetta on minulle se maksimi, paitsi jos saa olla sisällä :)

Nyt hypätäänkin ihan aiheesta toiseen..
Hei minä olen teini, jonka elämässä asiat on muuttunut viimeisen vuoden aikana paljon, ei ehkä niinkään maailma ympärilläni vaan minä. Minä minä minä. Mietin asioita enemmän ja joskus tekisi mieli sanoa jotain todella rumaa ja kamalaa toiselle päin naamaa. Haluaisin hakata kaikki ja olla vahva ja lentää kuuhun piiloon kaikkia sen jälkeen kun olisin astunut koko maapallon päälle ja heittänyt sen lätyn jonnekkin kauas. Mutta toisaalta rakasta kaikkea, rakastan perhettäni, kouluani, ystäviäni ja koko maailmaa vaikka kaikki edellämainittu on täynnä vääryyttä ja pahaa. paitsi ystävät tietysti. Ja perhe vaikka se joskus ottaa todella paljon pattiin ja äiti tekee vääryyttä minua kohtaan, asettamalla kohtuuttomia rajoja. 

Oon alkanu haaveilemaan ja ajattelemaan. Ehkä se kuuluu tähän ikään, mutta silti. Kummalliselta se tuntuu varsinkin kun viimevuonna piti koko ajan olla tekemässä jotain, mutta olen jo monia kertoja löytänyt itseni vain istumassa hiljaa huoneessani ja olen vain katsellut ympärilleni ja ajatellut, haaveillut ja miettinyt. Vaikka minulla olisi varmasti tekemistä mm läksyt ja siivoaminen, en saa aikaiseksi. Siivoan yleensä nopeasti ennenkuin rupean nukkumaan, että aamulla on sitten helppo nousta sängystä, kun ei tarvitse varoa astuvansa jonkin päälle. Läksytkin saan tehtyä aamulla ja koulussa. Niin minä teen, elämäni on ihan väärällään, juuri niin miten sei ollut esim viime- tai toissavuonna. Tein läksyt koulun jälkeen tai illalla ja arvosanat oli hyviä, luin ahkerasti kokeisiin ja aloitin lukemisen parhaillaan viikko ennen koetta. Nyt pari päivää menee kokeeseen lukemiseen, vaikka tarvitsisin enemmän aikaa. Ääh sanon minä, sanoisinko että olen toivoton, enkä voi itselleni mitään.

Minulla on vain yksi harrastus ja se on ratsastus. Käyn ratsastamassa melko satunnaisesti, mutta suunnilleen kerran viikossa. Piirtämistä voin harrastaa kotona hyvän musiikin tahtiin ja niin edelleen. En siis käy paljoa kodin ulkopuolella koulun jälkeen. Silloin minulla on aikaa haaveilla. Okei myönnän, aikaa kuluu myös telkkarin ja tietsikan äärellä, mutta telkkaria  katsellessa voi myös piirtää tai virkata tai jotain, ettei se mene pelkäksi löhöämiseksi.Ah musiikin kuuntelu ja mukana laulaminen huoneessa, jonka seinät eristävät sen ihan omaksi maailmakseen, vain minä ja musiikki ja se, mitä nyt satun musiikin tahtiin tekemään, yleensä piirrän.

Elämä on ihan kummallista. Nyt kun luen tuotakin kirjoittamaani tekstiä, huomaan, että se hyppii aiheesta toiseen eikä siinä ole päätä tai häntää. Mutta tällaista on elämäni nyt. Elämä on, sanoisinko. Nyt kuitenkin tuntuu melko hyvälle kun sai purettua vähän ajatuksia ja nyt voi taas ajatella uudelleen. Ja nyt kyllä tuntuu että kukaan ei kohta ymmärrä hitustakaan tämän päiväisestä bloggauksesta jos vielä jatkan kirjoittamista. Mutta toivotan teille ajatuksellista ja viihtyisää iltaa. Itse ainakin menen nyt ajattelemaan, mitä söisin ja ehkä voisin haaveilla siitä mitä voisin huomenna tehdä, ehkä lennän kuuhun, ehkä en :) toivotaan parasta.