tunteilua

Elämän varrella oppii että kaikesta ei saa ottaa nokkiisa, ja siitä mä nyt aattelin teille kertoa, että mistä mä otan nokkiini.

En aina jaksa sitä, kun meijän ikäluokalla on näitä omia sanoja kuten loota, läjä, kehari, kaarina, lepakko jne siis sitä miten niitä käytetään. Itekki käytän niitä sanoja, mutta joskus tuntuu että eikö meillä oo mitään järkeä päässä? Tuntuu et niitä käytettäs miten sattuu vaikka oikeestaa noita kaikkia käytetää haukkumisessa ja "salaniminä" tiettyjä henkilöitä kohtaan. Ja painotan nyt että kyllä itekki käytän niitä sanoja että älkää te nyt ottako nokkiinne. Mut joskus vaa tuntuu että ei jaksa, että haluais hypätä ajassa taakse millon kaikki oli paremmin, tai ainaki musta tuntuu että sillon joskus asiat oli paremmi..

Elämän pilalle laittaminen jo nuorena, juominen, tupakointi jne. En nää mitään järkeä. Musta tuntuu että aina kun joku puhuu siitä miten kivaa oli kylällä ku se ja se oli ihan kännissä, ja no olin ittekki ja tapahtu näin ja näin. Eikö ilman alkoholia voi olla hauskaa? Mun elämä on opettanu mulle jotain, mikä pitäis kaikille opettaa: alkoholia ei sais käyttää sen takia että tulis humalaan, varsinkaan näin nuorena. 

Musta tuntuu myös että kaikkien, jotka on niin tyhmiä että nei tajua lopettaa ajoissa, pitäs käyä jossakin laitoksessa, se varmasti opettais miten pitäs elää. 

Tosiaan, mä tiedän alkoholista enemmän ku moni uskookaan, mä oon nähny miten jotkut sitä käyttää ja miten se on laittanu elämän pilalle, alkoholin liikakäyttö on vaikuttanu munki elämään. Enkä mä nyt puhu vaan niistä mun ikäsistä ja vähän vanhemmista ja nuoremmista. 

Niin ja pitääkö polttaa? Pihtiputaallakin on monta esimerkkiä siitä että miksi ei kannatais.

Musta koko valtion pitäis muuttua siinä että miten alkoholia  ja tupakkaa mainostetaan ja näytetään telkkarissa. Niin ja unohtamatta huumeita, niistä mulla ei oo kyllä mitään kokemusta, eikä taida mun lähimmillä kavereillakaan olla. Ainakin toivon todella paljon että ei ole. Niihinkää ei pitäis koskea.

Sitten kaikki kommentit mitä koulussa heitetään, niistä ajatellaan että se oli vaan vitsi tai vaan mielipide, ei sitä kukaan ota tosissaan kuitenkaan. Mun vaatteita/pukeutumistyyliä on kommentoitu. Ja kyllä mä oon sellanen, että mä ajattelen sitä mitä muut musta ajattelee. Monesti taas mä en ajattele mitä sanon ja ajattelen muista, usein myös sanon ajatukseni muista ääneen. Hyihyi, ei ollenkaan hyvä tapa. Mua kaduttaa monet asiat mitä mä oon tehny tai sanonu. Koska aina on se joku joka ottaa sen tosissaan ja loukkaantuu, aina on se joku, jota on kiusattu tai kiusaamisen uhrina ja se voi ottaa kommentin vielä vakavammin. 

Koulukiusaus. En siedä sitä, vaikka tiiän että oon itekki liittynyt kiusaamiseen mukaan. En ole halunnut siihen mukaan, mutta ajatukset harhaantuu nopeasti kun muut puhuu ympärillä päätäsi pyörälle. En kyllä nyt tarkoita sysätä kiusaamiseen liittymistäni toisten syyksi, itehän mä loppupeleissä sen olen päättänyt, minähän se olen joka päättää mitä mä päästän suustani ja mitä en. Mutta miksi mä sanon asioita joita en haluais ja mitä mä en tarkota? Nii i tuotapa en tiiä. Taidan olla myös niitä ihmisiä jotka jossain tilanteessa sanoo ensin ja ajattelee jälkeenpäin. Tuokin on sellainen asia mitä vois opetella, opettelis pitämään mölyt mahassa ja ajatukset vaan siellä aivoissa. Moni varmaan kyllä tietää että se on yllättävän vaikeeta.. 

Mä oon alkanu itkeä helpommin kun yleensä. Mä oon oppinu että jotkut asiat pitää sanoa, vaikka se itkettäisikin ja tietyssä seurassa en itkua häpeä, vaan se oikeestaan vahvistaa sanomistani. Mä pelkään lemmikkien ja ystävien menettämistä. Mä itkin varmaan tunnin sen jälkeen kun Elvis puri mua, koska mä en halua menettää Elvistä, mä melkein itkin ku näin titanicin mainoksen, koska tiedän miten se elokuva menee koska oon nähny sen pari kertaa. Mä pelkään pimeää, koska mun päässä alkaa pyöriä hirveitä ajatuksia murhaajista ja murtovarkaista, kummituksista ja muista semmosista. En usko kummituksiin mutta mielikuvitukseni nyt on mitä on. 

Mä rakastan laulamista, mutta julkisessa paikassa laulaminen on hankalaa ja mä jännitän sellasia tilanteita aika paljon, mä myös ajattelen sitä mitä muut ajattelee, mä en halua niitä kommentteja joissa mua tai mun ääntä haukutaan, ei kiitosMä rakastan eläimiä ja ratsastusta mutta mä myös pelkään hevosia. 

Mä tartten mun ystäviä ja niitä ihmisiä jotka tukee, suojelee ja kieltää tekemästä joitakin asioita. Mä en selviäis ilman äitiä, isää, mun sisaruksia ja muita ihmisiä jotka on nyt mun elämään tullu. Mä oon ihastunu monta kertaa ja mun ympärillä on paljon ihmisiä joita mä ihailen. Mä en vaa tiiä miten mä selviä jos jotkut ihmiset ei muutu vaan jatkaa elämäänsä samalla tavalla kuin ennenki. Mä luulen että tätä tekstiä ei kovin moni lue, ehkä se on hyvä, ehkä ei. Toivotaan parasta.