Mää oon kaivannu tätä tunnetta.
Pers-, reisi-, selkä- ja hartialihaksissa on se tunne, että on tehny jtn.
Vaikka lihaksistoon sattuukin ja huomenna ei varmaan pääse kyykystä ylös, niin tää tuntuu hyvälle.
Tein jtn satunnaisia perus lihasliikejuttuja :D vatsaa, selkää, painojen nostoa jne ja hypin hyppynarulla (jota muuten suosittelen kaikille, joista vähänki tuntuu että ei jaksa lenkille lähteä).
Kaikki kailottaa jostain kesäkunnosta ja semmosesta, että pitäs olla jollain tavalla, jostaki kohti parempi ku nyt.
Mää en jaksa.
Oon kevään aikana tutustunu uusiin ihmisiin ja oon huomannu, että niistä on tullu mulle älyttömän tärkeitä ja niitten kanssa voin olla just niin haluan. Tottakai mä oon mun aiempien ja nykyistenki ystävien kohalla voinu olla normaalisti ja tyytyväinen itteeni, mut mun itsetunto on alkanu pikkuhiljaa kehittyä aina vaa parempaan suuntaan.
Oon tajunnu että se oon minä jolle se mahamakkara on ongelma, ei muille.
Ja koska mä en jaksa ressata siitä makkarasta niin paljon, että tekisin niin paljon töitä et sen sais jotenki pois, nii annan koko asian olla.
Urheilen siks että siitä tulee hyvä mieli.
Ja sen verran ku itestä tuntuu hyvälle.
Meillä on lähiaikoina liikunnassa kuntotestit.
Jotkut on ruennu reenaamaan, että ne menis sitten hyvin ja on itekki tullu tästä sanottua että pitäs vissii jtn tehä että ei iha kusis kaikkia testejä (oon tosiaan vissii reilun vuoden ollu harrastamatta yhtään mtn, miinus alle kilsan kävelymatka kouluun talvella, muuten mopolla).
Toisaalta oon tullu taas siihen tulokseen että miks reenata niitten testien takia?
Eihän ne vaikuta ku liikunnan numeroon
Ja jos reenaamista ei testien jälkeen jatka nii oot vaan huijannu ittees (tai opettajaa tai jtn että saat vaan sen paremman numeron).
Eikä mua kiinnosta liikunnan numero.
Mä oon terve ja hyvin voiva.
Mä en juokse 1500m reilusti alle 10min eikä se haittaa mua yhtään.
Oon sopusuhtainen ja mulla on paljon kavereita ja elämässä päällisin puolin kaikki hyvin.
Miksi siis ottaa ressiä yhdestä numerosta, jos sei tule vaikuttamaan sun tulevaisuuteen oikeestaan mitenkään? Muutenkin kun opettaja on kertonu niitten testien vaan kartoittavan sinulle itsellesi sitä, että millanen kunto sulla on.
Mä tiiän suunnilleen millanen kunto mulla on ja mitä tykkäisin tehä että mun kunto paranis.
Eikä koulun liikuntatestit vaikuta siihen mitenkään, ne lähinnä vaa aiheuttaa ahdistusta, tai ainakin ahisti yläasteella, kun osa porukasta valittaa että ei saanu juostua 1500m seittemään minuttiin tai ei saanu puolessa minuttissa yli 20 istumaannousua.
Harva teini-ikäinen osaa olla ajattelematta muitten sanomisia ja olla vertaamatta itseään muihin.
Testeistä tuli mulle inhon kohde ja ne aiheutti paineita.
Eli kiteytettynä, en pitäny testeistä yläasteella, enkä pidä nyt lukiossakaan.
Niistä tulee joillekin turhaa ressiä ja vaatii aika paljon mielen hallintaa että ei vahingossakaan vertaa itseään muihin, kun toisten tuloksia kuulee väkisinkin.
Ja kyllä, vaikka musta tuntuu että voi olla vertaamatta itseään muihin, nii välillä se pukkaa kuitenkin pintaan, niinku sanoin mun itsetunto on menossa koko ajan parempaan suuntaan, eli tavallaan vielä harjottelen olemaan tyytyväinen itseen.
Suurin työ on jo kuitenkin takana :)
Mun kaveriporukassa on viimeaikoina puhuttu tosi paljon reenaamisesta ja muusta.
Osa puhuu ihan vaa reenaamisen ilosta reenaamisesta ja osa siitä että haluaa laihtua.
Huolestuttaa.
No, eipä sille mtn voi jos joku tosiaan haluaa laihtua.
Jospa sitten pistäs kapuloita rattaisiin jos menee yli se reenaaminen.
Mutta sen estämiseksi että ei nyt ihan mene angstaamiseksi tai valistamiseksi niin ajattelin vain kertoa että kevät piristää (vaikka nyt onki tullu lunta ja räntää :D).
Älkää ajatelko niitä makkaroita vaan olkaa iloisia siitä mitä olette, katsokaa peiliin ja sanokaa että olette kauniita, koska te olette :)
Jos jollekin ei sun maha tai naamavärkki kelpaa nii se on siltä pois!
Tähän on hyvä lopettaa :)
